HERRALAN SEUROJENTALON HISTORIAA

Eero Virta 5.11.2008

1900-luvun alussa seuratoiminta Herralassa oli erittäin vilkasta. Ainoa kokoontumistila oli 1907 rakennettu Työväentalo. Se oli kuitenkin vaatimaton, laudoista rakennettu ja liian pieni. Yhdistyksiä kylällä oli paljon mutta mikään niistä ei ollut kyllin voimakas pystyttämään omaa taloa. Niinpä sitten perustettiin osakeyhtiö, johon kuuluivat Suojeluskunta, Lotat, Marttayhdistys, ja Raittiusyhdistys Onnenpäivä sekä yksityisiä kyläläisiä. Perustava kokous pidettiin Herralan Kaivolassa 22.4.1928.

Taloyhtiön ensimmäiseen hallitukseen valittiin puheenjohtajaksi Helmer Alestalo, pöytäkirjuriksi Ilmari Laine, rahastonhoitajaksi Väinö Kare sekä jäseniksi Jaakko Koskinen, Anselmi Palo ja Vihtori Mäkinen.

Maanviljelijä Villiam Mikkolalta ostettiin tontti, jonka nimeksi laitettiin Ahjola.

Toukokuussa 1928 alettiin urakkaneuvottelut helsinkiläinen rakennusmestari K P Vuoren piirtämän talon rakentamisesta. Valitulla rakennustoimikunnalla oli valtuudet neuvotella enintään 250 000 markan suuruisesta urakasta. Halvin tarjous oli kuitenkin 265 000 markkaa, lisäksi taloyhtiön piti hankkia rakennustarvikkeet. Tarjouksen tekivät hollolalaiset Vilho Peltonen ja Kalle Lehtimäki.

Hallitus katsoi tarjouksen liian korkeaksi maksukykyyn nähden ja päätettiin selvittää piirustusten muuttamista halvempaan rakennustapaan. 29.7.1928 rakennusmestari K P Vuori tuli paikalle ja teki selkoa urakoitsijoille rakennuksessa käytettävistä raaka-aineista, työtavasta, varsinkin selostaen kyseessä olevaa petoonityötä siinä ilmenevineen raudoituksineen. Nyt urakoitsijat esittivät 250 000 markan urakkasummaa ja rakennustoimikunta 200 000 markan summaa. Lopulta päädyttiin 225 000 markkaan (61 830 euroa vuonna 2007) rakentajan tarpeista soraa ja santaa lukuun ottamatta. Urakoitsija osti paikalla olevat, tilallisten lahjoittamat puut käypään hintaan. Rakennuksen piti olla valmis 1.7.1929 mennessä. Urakkasopimus allekirjoitettiin 10.10.1928. Rakennustyössä olivat mukana myös Helmisen veljekset Okeroisista. Sähkötyöt teki Ilmari Laine talkootyönä.

Rakentamisen aikana hallitus kokoontui usein, koska hoidettavia asioita ja hankintoja oli paljon. Palovakuutus otettiin Hämeenläänin Palovakuutusyhtiöstä. Lainaa piti myös hankkia ja toiveita oli saada Sysmän Säästöpankista 160 000 markan laina (43 968 euroa vuonna 2007). Asia ei kuitenkaan järjestynyt ja jouduttiin ottamaan 10 000 markan vekseli. Lopulta laina sitten saatiin Hollolan Säästöpankista 9,5 %:n korolla.

Vesijohto vedettiin Villiam Mikkolaan tulevasta johdosta. Uunit ostettiin lokakuun lopussa jostakin kirkosta (mahd. Hauholta) ja päätettiin laittaa lehti-ilmoitus kulissien hankinnasta. Ilmoitus tuotti tulosta ja helsinkiläiselle kulissimaalari Heikka Hämeelle annettiin urakaksi maalata kahdet kulissit; metsämaisema- ja pirttikulissit 10 000 markalla (2 765 euroa vuonna 2007).

Talon rakentaminen oli edistynyt niin hyvin, että jo tammikuun alussa 1929 päätettiin pitää vihkiäisjuhla Marianpäivänä 23.3.1929. Juhla oli päivällä klo 14 ja illalla klo 19.

Ohjelma:

Päiväjuhla

Alkusoitto  Tampereen Rykmentin Soittokunta

Avauspuhe Opettaja J. Koskinen

Lausuntaa  Noronen-Vilkman

Väliaika

Soittoa       Tampereen Rykmentin Soittokunta

Juhlapuhe  Pastori Ström

Vapaa sana

Maamme

 

Juhlailtama klo 19

 

Alkusoitto  Tampereen Rykmentin Soittokunta

Tervehdyspuhe Maanvilj. Helmer Alestalo

Yksinlaulua Tohtori Rantala

Juhlapuhe  Tohtori K. Taskinen

Väliaika

Soittoa       Tampereen Rykmentin Soittokunta

Lausuntaa  Noronen-Vilkman

Näytelmä   Nuorten tuomio

 

Väkeä oli paikalla runsaasti. Sekä sali että parvi olivat aivan täynnä.

 

TOIMINTAA SEUROJENTALOLLA

Talon vuokraaminen ja omien iltamien järjestäminen rahankeruuta varten alkoi heti keväällä 1929. Seuraava luettelo kuvaa hyvin toiminnan monipuolisuutta.

25.5.1929 Lahden Suojeluskunnan vierailuiltama. Näytelmä Pohjalaiset

9.6.           Lahden Raittiuspiirin iltama. Näytelmä Saimaan rannalla

16.6.         Lahden Naisvoimistelijoiden iltamat

24.6.         Oma ohjelmallinen iltama

26.6.         Kansanedustaja P Mantereen esitelmätilaisuus

21.7.         Porgin teatterikiertue. Regina von Emmerit.

4.8.           Omat iltamat

1.9.           Omat iltamat

15.9.         Marttayhdistyksen iltama. Tampereen Ryk. Soittok. ja näytelmä Isännät ja Emännät.

13.10.       Pelastusarmeijan kokous

29.10.       R. Öhrlundin kiertue. Tohtori Kuppermanin riemuleikkaus. Pöytäkirjassa on maininta; Näytelmä ei ollut ollenkaan tyydyttävä teatterikappale.

30.10.       U. Laakson häät

10.11.       Pelastusarmeijan kokous. Näyttivät sarjakuvia mm. Kurun onnettomuudesta.

9.11.         Omat iltamat

16.11.       Lahden Jalkarannan nuoriso-osaston iltamat

8.12.         Lahden Urheilijain ohjelmallinen iltama

10.12.       Puhui herra Koskenranta (Kieltolakiliiton Lahden seudun aluejärjestön kiertävä puhuja) järjestäjä Raittiusyhdistys Onnenpäivä

14.12.       Pikkujoulu. Kuvaelma Maan korvessa. (Tilaisuudessa vallitsi juhlatuntu ja käyttäytyminen oli hillittyä.

26.12.       Iltamat

 

Tämä ensimmäisen toimintavuoden tapahtumaluettelo kuvaa hyvin seurojentalon tarpeellisuutta. Käyttäjiä tuli hyvin paljon myös kylän ulkopuolelta, pääasiassa Lahdesta ja samalla taloyhtiö sai varoja ja kyläläiset toimintaa ja viihdettä.

Taloyhtiön hyväksi järjestettiin myös useita tavara-arpajaisia. Esim. vuonna 1933 palkintoluettelo oli seuraava: Perunoita 50 l, kahvia 1 kg, Sukat, miesten paita ja housut, lasten lakki, 12 kpl kananmunia, kauroja 10 kappaa, punajuuria, porkkanoita, lanttuja.

Seurojentalolla haluttiin pitää myös hyvä järjestys ja sen vuoksi nimismiestä pyydettiin nimeämään 11 kpl taloyhtiön omia järjestysmiehiä.

Talon käyttäjiä olivat mm. Lahden Mieskuoro, Lahden Naiskuoro, Lahden sekakuoro, Lahden Urheilijat, Lahden Uimaseura, Lahden Postiljoonit, Lahden Edistysseura, Harjunalustan VPK, Lahden Sahan VPK, Herralan VPK, Helsingin suojeluskunnan moottorijoukkue, Herralan Merimieslähetysseura, Toive Lahti, Lahden ympäristön Lotat, Hollolan Suojeluskunta, Suojeluskunnan Pioneerikurssi, Herralan Lotat.

Toiminta seurojentalolla jatkui vilkkaana koko 1930-luvun ajan. Suomen itsenäisyyden alkuvaiheet olivat kuitenkin epävarmaa ja varautumisen aikaa. Suojeluskunta ja Lotat toimivat ahkerasti. Herralan seurojentalollakin järjestettiin aliupseerikursseja ja muonittajina toimivat Herralan Lotat. Pahin tapahtuikin sitten 1939 eli sota syttyi. Huoltokoulutuskeskuksen yksiköitä hajautettiin Hennalasta ja Herralaan sijoitettiin AVvarK eli ampumatarvikevarastokomppania. Majoitustiloina oli koululla kaksi luokkahuonetta ja seurojentalon juhlasali. Alakoululla oli lisäksi yksi luokka sairastupana ja seurojentalolla oli lottakanttiini. Ruoka tehtiin koulun keittolassa ja jaettiin seurojentalolla.

Jatkosodan aikana puolustusvoimat otti käyttöönsä koko seurojentalon – myös vahtimestarin asunnon – kesällä 1944 ja rakennukseen perustettiin lääkintävarikko 4. Talo luovutettiin takaisin omistajilleen 16.4.1945.

Sotien jälkeen suojeluskunnat ja Lotat piti lakkauttaa ja näiden omistamat Herralan seurojentalon osakkeet siirtyivät eri vaiheiden jälkeen Marttayhdistykselle ja vuonna 1936 perustetulle Herralan Urheilijoille. Talon vuokraus jatkui taas vilkkaana, joskin hieman levottomissa merkeissä. Iltamien ja tanssien jälkeiset tappelut ja levottomuudet olivat hyvin yleisiä. Nimismies esittikin vaatimuksen, että näyttämön alla oleva pukuhuone pitää muuttaa putkahuoneeksi ja ikkunoihin pitää laittaa rautaristikot.

1950 ja 1960-luvun järjestötoiminta jatkui edelleenkin vilkkaana. Seurojentalolla oli viikoittain Herralan Urheilijoiden voimistelu-, nyrkkeily- ja painonnostoharjoituksia. Taloa käyttivät Herralan Partiopojat ja Herralan Shakkikerho. Lentopalloa ja pöytätennistä myös pelattiin. Mieleen ovat jääneet eri yhdistysten pikkujoulut ja säästöpankkijuhlat. Seurojentalon toimivuutta pyrittiin myös parantamaan ja haettiin mm. veikkausvoittovaroja Viljo Rajalan suunnitteleman saunan rakentamiseen talon alakertaan. Salin lattian kunnostaminen katsottiin kuitenkin tärkeämmäksi. Loppujen lopuksi talon ulkovuori päätettiin uusia.

Vuonna 1967 - 68 seurojentalon tupakkahuoneessa toimi Salpausselän Säästöpankin Herralan konttori. Pankki rakensi tuolloin uutta toimitilaa ja vuokrasi tupakkahuoneen rakennustyön ajaksi. Muistoksi tuosta ajasta talolle jäi pankkitiski ja se on nykyäänkin ravintolasalin tiskinä.

Maaliskuun yhtiökokouksessa 1968 Seurojentalo-Osakeyhtiö päätti antaa vapauden ravintolanpitäjien myydä seurojentalolla 1-veroluokan mallasjuomia. Päätös syntyi äänestyksen jälkeen äänin 176 – 100, 11 tyhjää. Seuraavana vuonna Suomessa oli alkoholilakiuudistus ja mm. keskiolut vapautui.

 

JATKUVAA REMONTTIA

1976 talo maalattiin ruskeaksi ja liityttiin kunnalliseen vesijohtoverkostoon sekä 1984 myös viemäriverkostoon. Seurojentalolla oli ulkokäymälä ja se aiheutti hajuhaittoja naapuritonteillekin eikä moni kovin mielellään käyttänyt sitä.

Terveydenhoitolautakunta teki tarkastuksen ainakin vuonna 1967 ja määräsi käymälän alustat ja kompostikasat tyhjennettäviksi. Johtokunnan jäsenet hoitivat asian talkootyönä.

1988 wc:n rakennustyöt aloitettiin talkootyönä. Iso vaatesäilö eli narikka sai väistyä ja eteiseen rakennettiin asianmukaiset vessat ja käsienpesumahdollisuus lämpimällä vedellä. Remontin aikana tutkisteltiin myös muita korjauskohteita ja todettiin niitä olevan paljon mutta rahaa vähän. Lattiat olivat notkuvia ja huonokuntoisia. Salissa oli ollut jo jonkun aikaa polkan ja jenkan tanssikielto.

Eräs mahdollisuus saada rahaa oli hakea korjausavustusta Opetusministeriöstä. 1990 lähetettiin ensimmäinen hakemus. Ensimmäisellä kerralla ei onnistunut. seuraavana vuonna laitettiin uusi hakemus ja aloitettiin lattiaremontti pienimmästä tilasta eli tupakkahuoneesta.

Toinenkin avustushakemus tuli takaisin hylättynä. Sitten laitettiin taas uusi anomus ja nyt onnisti; 40 000 markkaa. Se antoi vauhtia korjaustyölle, jota jatkettiin uusimalla ravintolan ja eteisen lattiat vuonna 1994 ja sitten salin lattia vuonna 1995. Pelkkä lautojen uusiminen ei riittänyt vaan myös alapohjat oli uusittava. Ilman kierto lattian alla oli ollut puutteellista ja paksutkin vasat olivat lahonneet aivan pehmeiksi. Onneksi maata vasten olevat betonipalkit olivat ehjiä ja hyvin tehtyjä ja niiden päältä oli helppo lähteä rakentamaan ylöspäin. Tämä saattoi olla rakennusmestari K P Vuoren ansiota, hänhän kävi selvittämässä urakkaneuvottelujen aikana petoonitöitä ja raudoituksia urakoisijoille. Eristeen poistaminen oli purkutyön hankalin ja pölyisin vaihe. Eristeenä lattian alla oli ruumenia, sammalia, olkea ja päällimmäisenä kuiva savi. Saven kuivaaminen mylläri Martti Saarisen kertoman mukaan oli tapahtunut niin, että hirsien kuoret ja lastut kasattiin aumaksi pihamaalle ja peitettiin rakennuksen pohjasta kaivelulla savella. Sitten laskut sytytettiin palamaan ja savi kuivui. Lattioita purettaessa vanha eriste lastattiin talikoilla ja lapioilla kottikärryihin ja edelleen ulkona olevaan traktorin peräkärryyn. Kaikkiaan eristettä poistettiin seitsemän viljakärryllistä.

Opetusministeriöltä ja myöhemmin Kotiseutuliitolta on haettu vuosittain korjausavustusta. Joka vuosi ei ole onnistanut mutta noin 200 000 markan eli 34 000 euron avustuksilla on pystytty uusimaan kaikki lattiat ja maalaamaan talon katto vuonna 2000 ja ulkoseinät sekä ikkunapuitteet vuosina 2002…2004. Ennen maalausta uusittiin ulkoverhouksen alaosat. Kaikki muut paitsi maalaustyöt on tehty talkoilla. Sähkötöitä, mm. johtojen uusimisia on vielä tekemättä ja ne teetetään ammattityöntekijällä. Taloyhtiön omia varoja on käytetty hankintoihin: juhlasalin tuolit on uusittu, hankittu asianpesukone ja kylmiö. Tuoleja hankittaessa kyläläisillä oli mahdollisuus ostaa nimikkotuoli ja siten avustaa hankintaa.

Talkoohenki on ollut erittäin hyvä. Muutamat yhdistykset, pääasiassa Herralan Martat huolehtivat muonituksesta. Kaikilla oli yhteinen tavoite: Herralan seurojentalo pitää säilyttää ja saada hyvään kuntoon.

Nyt kun tavoitteet on lähes saavutettu, on talon käyttäjämääräkin lisääntynyt huomattavasti. Siitä on mm. tullut erittäin suosittu häiden ja syntymäpäivien pitopaikka.

 

Herralan Seurojen-Talo Oy:n hallituksen puheenjohtajat eli toimitusjohtajat:

Helmer Alestalo           1929…1940

Anselmi Palo                1941…1948

Tyko Kaivola                1949…1952

Uuno Katila                 1953…1961

Arvo Maattola              1962…1970

Pertti Mäkelä               1971…1981

Esko Palo                    1982…1989

Eero Virta                    1990…

 

Pöytäkirjurit:

Ilmari Laine                 1929…1952

Tauno Palo                  1953…1960

Paula Salonen              1961

Martti Palo                   1962…1970

Leila Katila                   1971…1983

Ilkka Maattola              1984…1985

Hannu Katila                1986…1988

Tapio Raikas                1989

Kaija Peura-Palo          1990…

 

Rahastonhoitajat:

Väinö Kare                   1929…1953

Anni Kaivola                1954…1968

Riitta Mäkelä               1969…1970

Anni Kaivola                1971…1984

Leila Keskinen              1985…2003

Tuula Hirvonen            2004…

 

Nykyiset omistajat:

Herralan Martat ry

Herralan Kotiseutuyhdistys ry

Herralan Urheilijat ry

Herralan Seudun Metsästysyhdistys ry

Alkuperäisiä yksityisiä osakkeenomistajia